Kohtalo?

Uskotko kohtaloon? vai et?
Mitkä ovat omat mietteesi asiasta?

Joillekkin saattaa olla todella lohdullista ajatella että asoiden on tarkoitus mennä niinkuin ne menee.
Että heidän oli tarkoitus tavata se sielunkumppaninsa, heidän oli tarkoituskin mennä siihen kouluun mistä saivat ystäviään, päästä lempi duunipaikkaansa töihin, etc.

Mutta kuinka moni näistä henkilöistä tajuaa sen, että silloin myös kaikki kamalat asiat olisivat kohtaloa?
Sinun mielestä oli siis kohtaloa, että ystäväsi menetti veljensä? Kohtaloa oli myös tsunami, ja kaikki tornadot? Aina kun joku pahoinpidellään, ryöstetään, raiskataan, myrkytetään, ylipäätään tapetaan; se on kohtaloa? Niin kuuluikin tapahtua?

Jotkut voisivat perustella asiaa sanoen; ''Kenellekkään ei ole annettu enempää kuin voivat käsitellä, tai vahvat ihmiset saavat harteilleen elämän koettelemuksia''. Harmi että pelkästään itsemurha-tilastot kumoavat tämän aatteen.

PMMP - Tässä elämä on
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Chisu - Kohtalon oma
Hei kohtalo, oon iso tyttö jo
Ja mä päätän sen, kenen oon tai en.

Mikään ei ole kohtaloa, asioita vain tapahtuu. 

Ihmisillä on jännä tapa hakea asioille joku syy. Jos sellaista ei ole, niin se pitää luoda tyhjästä (kohtalo, jumala, ja muut). Ei asioita tarvitse monimutkistaa, olit sitten kohtalon oma niin tässä se elämä on. Pitäisi hyväksyä että kaikelle ei välttämättä ole syytä. Me vain synnymme, elämme ja kuolemme. Sitä on elämä, ei mitään korkeampaa tahtoa, tai olentoa. Boring huh?