Tämä ei ole nyt normaali maailmanviha-rage merkintä, vaan enemmänkin oma paikan-etsimis-kokemuksen jakaminen. Tuli oltua niin paljon koneen ääressä, että valitsin kuvitukseksi vanhoja datis -aiheisia kuvia irc-galleria uumenista.
Eli, 2014 vuoden marraskuussa sain idean koulussa, että ehkä voisinkin lähteä ulkomaille työssäoppiin, mitä olen aina pitänyt mahdottomana ajatuksena. Enhän ole koskaan ulkomailla ollutkaan, niin on jotenkin aivan absurdi käsite. Aloitin laittamalla faceen kavereille julkaisun, että tahtoisiko joku tulla meille asumaan 5 viikoksi, tai ottaa kissat niille, jos vaikka työssäoppipaikan ulkomailta saisinkin. Yks ystäväni sanoi että hän voisi kyllä meille tulla siksi aikaa, ja jotain alustavasti siinä jo sovittiin, myös sen, että palaillaan sitten asiaan jos saan paikan.
Aluksi laitoin sähköpostin vain yhteen paikkaan, Englantiin, koska tänne oli opettajalla yhteyksiä. Paikassa ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta asumiseen, joten asia jäi siihen. Kuitenkin kun oli jo saanut sen ulkomaatyössäopin maun suuhun, en asiaa tähän jättänyt.
Katsoin netistä paikkoja ympäri brittejä, lähetin ainakin 250 sähköpostia ja sitten vain odottelemaan vastauksia. Näistä parista sadasta, noin 20 vastasi. Kenelläkään ei ollut majoitusmahdollisuutta työpaikallaan mutta muuten olisi voinut onnistua. Aika moni vastasi jopa ilkeään sävyyn, että heidän työntekijät ovat kaikki vapaahetoisia, eikä heillä ole varaa työharjoittelijaan. Tämä oli pieni yllätys, koska ellei erikseen sovita, työharjoittelu on palkaton. Onko kyseessä kulttuuriero vai mikä?
Opaskoirakoulu Guidedogs vastasi, että voivat tarjota paikan, jos löydän asutuspaikan muualta, koska heillä ei sitä ole tarjota. Ja näin alkoi seuraava hankala vaihe; Hostfamily.
Etsin ensin facebook ryhmiä, laitoin ilmoituksia ympäri nettiä ja löysin muutaman perheen ilmoituksenkin, kunnes löysin sivun, missä nämä on tietoineen päivineen listattu ylös. LINK.
Pidin kauan kahta eri nettisivua auki, toinen oli Guidedogsien vapaaehtoispaikkojen sijainnit, (Link) ja toinen oli tämä hostfamily sivusto. Kävin näitä kahta läpi, etsien toisesta sivusta sopivan duunin, ja sitten etsimällä perhettä lähistöltä, joiden vuokra ei olisi kovin korkea, sitten sijoitin näiden osoitteet kartalle reitiksi, ja jos natsasi, lähetin perheelle viestiä.
Tämä oli todella uuvuttava ja paljon aikaa vievä vaihe. Lähetin tänä aikana noin 50 sähköpostia, näistä 3 vastasi, ja näistä 1 oli myöntävä.
Todella mukava nainen. Vaihdoimme monet sähköpostit ja paljon juttuakin siinä heitettiin. Hän jopa ehdotti, että voisi mennä kysymään lähi eläinlääkäristä työharjoittelu paikkaa minulle, jos se Guidedogs paikka on liian kaukana.
Ongelmia alkoi kertyä, ja loppujen lopuksi minun olisi pitänyt olla eka 2 viikkoa hänen luona, ja sen jälkeen 2 viikkoa toisaalla, ja kahdessa eri työssäoppipaikassa, sekä kahvilassa töissä.
Kuitenkin tämä meni liialliseksi säätämiseksi, ja mutkia matkassa oli vain liian monta, joten siihen jäi tämäkin sitten. Mietin että en kuitenkaan vielä luovuta, vaan katson jostain vähän lähempää > Ruotsista. Laitoin Tukholman alueelle noin 20 sähköpostia eri eläinaiheisiin paikkoihin, (toivon ainakin että oli eläinaiheisia, kun ruotsinkielentaito aika heikko). Lähetin vielä Suomen sisälläkin säpöä 20 eri hoitolaan. Ruotsista ei vastannut kukaan, mutta suomesta vastasi eniten kuin mistään muualta, melkein kaikki vastasi!
Vaikkakin suurinosa vastanneista oli kieltäviä, silti iso kiitos kaikille vastanneille. Kiitos että otitte sen ajan päivästänne kirjoittamaan, ja toivottamaan onnea paikan etsimiselle.
Kesäjakson alku alkoi hiipimään vastaan, ja paniikki iskeä. Istuin koulumme Atk -luokassa, kun lamppu syttyi. Tartuin luuriin ja soitin ystävälleni Tampereelle, että kuinka mahtavaa olisi, jos etsisin paikan Tampereelta, ja asuisin hänen kanssaan tämän ajan! Ystävä ajatteli tätä myöskin mahtavaksi ideaksi, ja näin aloitin katsomaan Tampereelta paikkoja. Lähetin jälleen noin 20 sähköposti viestiä Tampereen keskustan alueelle ja vähän sen ulkopuolellekkin. Näistä melkein kaikki vastasi ettei heillä ole tarvetta työharjoittelijalle, mutta löytyi sieltä jopa myöntäväkin vastaus seasta.
Viimeisen vaihe olikin sitten paikan hyväksyttäminen opettajalta, paikan saannin varmistaminen, sekä mietintä siitä, kuka asuu meillä kissojen kanssa sillä välin kun itse olen treellä.
Älyttömän iso vaiva piti nähdä, että ymmärsi sen, ettei se aina olekkaan niin helppoa saada sitä työharkka paikkaa ulkomailta, etenkin kun on noita elukoita, ja etenkin kun on oma kämppä minkä vuokraa ei voi vain lopettaa. Ne jotka paikan saa, niin ottakaa vastaan, ja hakekaa paikkoja jos vaan on mahdollista!
Pääsin kuitenkin jollain tavoin evakkoon Koomajoelta, ja kaikenlisäksi vielä aivan mahtavaan työssäoppipaikkaan, missä ilmapiiri, energia & työporukka on kultaa. On ihanaa asua parhaan kaverin kanssa, ja vielä kun sai nuo katit mukaan, niin mistä sitä valittaisi? (No jos on ihan pakko sanoa, niin kauhee meteli täällä treellä!). Kuitenkin hyvä päätös ja jos jokin on varmaa, niin se että ulkomaille vielä pääsen, keinolla millä hyvänsä!
