Tälläisellä asialla on aina puolensa, mutta koska kaikesta saa ongelma, niin keskitytään siihen. Kun miettii vaikka että kuinka moni oikeasti tietää mitä haluaa tehdä 16-vuotiaana, ja lähteä sitä ajamaan takaa? Ei monikaan. Todella moni hakeutuu uudelleen opiskelemaan, koska eivät saaneet sitä hormooniensa vallassa ensimmäisellä kerralla oikein.
+ Mutta sitten tulee se muka hyväpuoli, että toivotaan tälläisen päätöksen auttavan ihmisiä valitsemaan heti se oikea ala, lopullisen työttömyyden pelossa. Mikä ei toimi ihan niin...
Toisena vaikka se, että joo on ymmärrettävää että joistain asioista pitää leikata menoja, kun kuitenkin lamaan halutaan koko ajan mennä, mutta onkohan nyt koulutus ihan oikea paikka mistä leikata? Koulujen määrää on jo pienennetty tarpeeksi (mikä oli aivan perkeleen hieno idea, idiootit), mutta nyt myös kouluttautumis mahdollisuuksia?
+ Miksei niitä rahoja leikata niiden poliitikkojen torkkupeitoista, bonuksista, juhlista ja 14kk palkoista? Eivät he ole mitenkään ylempiarvoisia, vaikka siltä se vähän koko ajan vaikuttaa..
Kolmantena olisi varmasti moni heittämässä sitä, että jos ei saa tukia, ei tarkoita ettei voisi opiskella. Tottakai sitä voi työn hankkia siihen sivuun, ja menettää täysin tasapainonsa elämään ja terveyteen.
Monille voi olla jo pelkkä koulu liikaa, joten siihen kun lisää työt, tulee burn out.
Tietenkin löytyy niitä super yksilöitä jotka jaksavat, mutta emme ole kopioita toisistaamme, olemme yksilöitä.
Anonyymi
''Toiseen tutkintoon opintotukikuukausia ei riittänyt kuin opintojen alkuun, joten menin töihin. Työtunteja laitettiin jatkuvasti enemmän kuin alun perin sovittiin. Väsyin, kärsin unettomuudesta ja masennuin vakavasti joutuen välillä kuntoutustuen piiriin. Kitkuin koulun kirjoilla ja lopulta valmistuin pari vuotta myöhemmin kuin muut.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole mielummin kahden tähden positintti, kuin kolmen tähden kusipää:)