Kouluni 2/3

Ihan vain valmistumisen johdosta haluan jakaa aiheen liittyen kouluni toimintaan.
En koulun nimeä mainitse, koska joillekkin tämä koulu saattaa hyvinkin toimia. Itse näin liikaa epäkohtia, niinkin monta, että hiljaa asiasta en voi olla. Puhun siis itseni, mutta myös m-o-n-e-n muun oppilaan puolesta.
Kokonaisarvosana löytyy viimeisestä osioista. Kuvat on parin vuoden opiskelu-ajalta.
Lue: Kouluni 1/3

Ruokailu
Asiasta olen kirjoittanut aikaisemmin laajemmin. Voit lukea sen tästä.
Olen enemmän kuin tietoinen siitä että koulussa on tietty budjetti ruokaan oppilasta kohden. Olen myös tietoinen siitä, että joissain maissa lapset eivät saa ruokaa ollenkaan. Tämän lisäksi, olen tietoinen siitä, että koulujen budjetteja katkotaan koko ajan lisää. Oletko sinä?
Kuuluisat kumiperunat olivat isossa osassa ruokailuamme, eivätkä vain kumiperunat, nämä perunat eivät ikinä olleet kypsiä.
Koulun keittäjiä ei ole koulutettu ns. uudempiin ruokailutottumuksiin, kun tarjosivat samaa ruokaa vegetaristeille sekä vegaaneille. Vegaaniruoan syöjän ruoka oli neljänä päivänä viikossa keitettyjä pakastekasviksia. Ei edes paistettuna, ei edes maustettuna, vaan aina keitettynä. Yhtenä päivänä viikossa oli luksuksena papuja, jotka olivat raakoja, eli ruokamyrkytysriski. Keittäjät eivät myöskään ottaneet kritiikkiä vastaan, vaikka se tuli rehtorilta asti. Lue ylläolevasta linkistä lisää.

Asioiden hoitaminen
Aika perusjuttuja meidän koulussa oli se, että meille ilmoitettiin isoista muutoksista aikataulussa, tapahtumista ja jopa kokeista paria päivää - paria tuntia ennen. Muutamasta kokeesta saatiin tietää päivääkin ennen, ja koealueet olivat laajoja.

Tapahtumien kanssa kävi jopa niin, että saatiin tietää paria päivää ennen koko asiasta, kun meille alettiin jakamaan työtehtäviä kyseistä tapahtumaa varten. Ihmeteltiin että mihin tämä liittyy? Niin vastaus oli että: ''Eikö teille oo kerrottu?'', no ei.

Syystä tai toisesta, koulussa ei asioiden hoitaminen vaan toiminut! Harva se päivä mietiskeltiin tuntien alussa että kohta pitää luokkaa vaihtaa kuitenkin. Opettajat kun törmäsi toisiinsa luokan-vaihdoksien-aikana, ihmeteltiin että ''Enkös mä sulle sanonut? voiettä''.
Näin jälkeenpäin aika huvittavaa, mutta tuolloin rasittavaa.

Lukujärjestykset oli kyllä yksi iso mutta. Kun olin kokkialalla, meidän lukkarit tehtiin moneksi kuukaudeksi kerralla. Tämä teki koulun-ulkopuolisen-elämän-suunnittelusta helpompaa, kun tiesi milloin voi ottaa aamu-lääkäri ajan, ja milloin pääsisi aikeisemmin koulusta muita tärkeitä menoja varten. Tässä koulussa lukkari tehtiin/tehdään viikko kerrallaan, joten on todella haastavaa kun lääkärikin kysyy että ''Mihin aikaan ensiviikolla kävisi parhaiten?'', vastaus on: Kun ei voi tietää.
Muutenkin kun lukujärjestyksien teosta vastaa yksi opettaja joka tekee sen joka viikko uudestaan, on virheet sun muut inhimillisiä, mutta myös yleisiä. Yhtä luokkahuonetta varattu monelle luokalle samaan aikaan, vääriä opettajia merkattu opettamaan jne. Usein meni sunnuntaihin asti, ennekö alkavan viikon lukkarit saatiin netistä katsottua.
Uskon että lukujärjestyksien tekeminen esim. kuukaudelle kerralla, voisi ratkaista useankin asian tässä koulussa, muummoassa sen asioiden hoitamisen.

Myöskin näin valmistumisen jälkeen tuli ilmi, että olisimme saaneet valita joitain aiheita enemmän kuin muita. Tälläisestä en itse tiennyt mitään, mutta varmistin vielä luokkalaisilta, niin eivät tienneet hekään. Tälläinenkin kiva, erikoinen asia jäi kaikilta käyttämättä, koska asioiden hoitaminen ei koulussa toiminut. Harmi.

Rehtori lupasi aulaan lisää istumatilaa back in 2013. Still waiting..

Tilat ja sijainti
Sijainti on miinuksena siinä mielessä, että koulussa on alana eläintenhoitaja, mutta työssäoppi paikkoja ei todellakaan ole tarpeeksi. Oppilaille joilla ei ole autoa, sanotaan että jos tämä olisi tiedetty, ei olisi kouluun otettu.

Tuotantopuoli mielessä ihan ok, Etelä-Pohjanmaa on tunnettu tuotantoeläimistään, mutta meidätkin oli suunnattu pieneläinpuolelle, joten niitäkin paikkoja pitäisi olla.
Etelä-Pohjanmaa on myös siitä tunnettu, ettei pieneläimiä, etenkään kissoja, kohdella samalla tavalla kuin muualla Suomessa. Ne ovat enemmänkin esineitä. Yhden työharjoittelupaikkani pomon mielestä, kissa jolla on vaivoja, kuuluisi ampua haulikolla mielummin kuin viedä eläinlääkäriin. Tämä ihminen omistaa kotieläinpihan. Näinkö meidän kuuluisi oppia? Ei. Onneksi on ollut hyviäkin työsoppipaikkoja, mutta vaihtoehtoja on vain liian vähän.

Koulun tilat ovat myös mielenkiintoiset, ymmärrettävästä syystä toki kun on ollut toiminnassa emäntä-koulu ajoista asti, mutta silti. Ei ne koulun tilat huonot ole, mutta se että opettajien koneet ei ikinä toimi, koneluokkien koneet ei ikinä toimi, normaaleja luokkia tontilta löytyy noin. 3kpl, joista yhteen ei edes mahdu koko luokka istumaan, niin onhan ne nyt aika mielenkiintoiset.