Jälleen aihe on laaja, joten tulee varmasti vielä osat 2,3,4,5,6 plaaplaa ;)
Masennuslääkkeet toki auttavat, mutta niiden kuuluisi olla väliaikainen ratkaisu, niiden kuuluisi auttaa se ihminen pääsemään yli ongelmistaan terapian avulla. Lääkkeet ei saisi olla ratkaisu koko ongelmaan.
Lääkkeet vievät huonot puolet pois, mutta ne vie myös hyvät. Eli sinusta tulee (ainakin vahvemman lääkityksen kanssa) -vihannes. Mikään ei ole erityisen hauskaa, eikä erityisen kamalaa. Onko tämä sitten hyvä asia?
Nykyään tuntuu että lääkkeitä saa liiankin helposti. Jokainen ongelma minkä ihminen kohtaa, hän hankkii heti lääkityksen ettei tarvitsisi käsitellä koko asiaa. Tietenkin joissain asioissa on hyvä että hankkii sen lääkityksen, mutta välillä se on vain turhaa. Onko 2000 -luku heikompi vuosituhat? Paetaan ongelmia, koska se on helpompaa kuin niiden käsittely?
Sitä en myöskään näissä ymmärrä, että psykolla on potilas, jolla on huono itsetunto, masennus, ja kaikki. Sitten hänelle määrätään lääkkeet tähän, mutta pidetään tapaamiset niin että on monta viikkoa välissä. Potilas lihoaa lääkkeistä, mikä vain pahentaa hänen oloaan. Eli nyt hän on lihonut vihannes, joka ei muista koko lääkeaikojen tapahtumsta yhtään mitään. Eikä ole saanut kunnollista hoitoa lääkkeiden kylkeen, joten hänen mielenterveys ei ole parantunut ollenkaan. Päin vastoin!Näitä tapauksia on enemmän kuin monta. Jos nopeasti lasken omasta tuttavapiiristä niin... 4.
Lääkärit varmaan kirjoittelevat reseptit kynällä missä on lääkeyhtiön logo printattuna kylkeen.
Eli: Lääkkeet lihottaa, menetät muistin herkästi, susta tulee vihannes, jäät koukkuun siihen, tuhoot elimistöäs, etkä oikeastaan saa sitä hoitoa mitä tarvisit. Terapia auttaa, lääkkeet ei. Joten missä vika?
Laiskoja lääkäreitä? Helppoa hoitoa? Rahaa lääkeyhtiöille? Who knows.
Tietenkin lääkkeistä on hyötyäkin, en sitä väitä. Mutta jos lasket miinukset ja plussat vierekkäin, kummat voittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole mielummin kahden tähden positintti, kuin kolmen tähden kusipää:)