Olen ollut nyt viimeiset viisi viikkoa työharjoittelussa paikassa, missä kuuntelemme paljon radiota taustalla. Radio soi matkalla töihin, töissä, sekä matkalla kotiin. Ja ei voi muuta sanoa kun että voi helvetti.
Ensinnäkin, millä perusteella ne ihmiset valitaan sinne radioon? Onko kyseessä vain äänen laatu, vai olisiko kyseessä jokin tyhmyys mittari? Ehkä sinne palkataan tarkoituksella sellainen ihminen, joka ei tiedä mitään musiikista! Voisin niin kuvitella, kun haastattelu tilanteessa työnhakijalta kysytään: ''Miksi haluat tulla töihin meidän radiokanavalle?'', ja vastaus on: ''Jotta pääsen puhumaan itsestäni''. Vahvuuksina työnhakijoilla on varmasti sosiaalisuus, itsekkyys, sekä no shame. ''Tietääkö musiikista mitään? Eipä sen väliä!''
Sitähän sen välipälätyksen kuuluisikin olla, keskustelua siitä musiikista mitä on soitettu ja mitä tullaan soittamaan. Asioita bändeistä, laulajista, kiertueista, instrumenteista jne. Niin, että musiikkikanavat olisi oikeasti musiikki keskeisiä. Uutiset on toki ok, mutta se että Anni laitto aamupuuroonsa kanelia, ei ole sellainen info, mikä ketään kiinnostaisi.
Muutenkin, sulla on ollut paska aamu, auto ei ole lähtenyt käyntiin, ja oot muutenkin myöhässä töistä niin mitä kuuletkaan kun avaat radiosi? Riitelyä. Typeriä argumentteja. No point. Ehkä siellä juuri siitä aamupuurosta riidellään, eikä edes sillä tavoin, että asiaa voisi olla mielenkiintoista kuunnella, eei. Annetaan surkeita syitä omalle mielipiteilleen, provosoidaan toinen toistaan ja välillä argumentti on vain ''ei''. Miksi lisätä sitä agre fiilistä aamulla kuuntelemalla sotaa puurosta tai muusta typerästä, ja musiikkiin liittymättömästä asiasta? Ihankun ihmiset ei olisi tarpeeksi agreja jo valmiiksi.
Pelkästään se, että mielipideasioista pitää riidellä julkisesti on ihan oma aiheensa. Kaikkien mielipiteet jakaantuu, se on normaalia. Oli se sitten, Estrella tai Taffel, Nokia tai Samsung, Coca cola tai Pepsi, Mac tai Windows. Saarioinen tai Arla, Fazer tai Marabou, Salmiakka tai Lakritsi, Smarket tai Citymarket, Xbox tai PlayStation, yleisesti ottaen ollaan toisen asian puolella vahvemmin.
Jos osaisi perustella mielipiteensä voisi saada jopa hyviä keskusteluita aikaiseksi, ehkä jopa jaettua tietoa, mitä ei kuuntelijatkaan tienneet, mutta ei.
Tiedäppä sitä, onko kyseessä edes heidän omat jutut, vai annetaanko heille aamusta lista asioita, joista riidellä. ''Riitely tarkoittaa viihdettä, viihde tarkoittaa rahaa''
Jos joku juontajista sattuukin alkaa puhumaan jostain mielenkiintoisesti aiheesta, vetää co-juontajat asian niin pissakakka-huumoriksi että menee hermot entistä enemmän. Puhutaan toisen päälle, keskeytetään ja kerrotaan aamupuurosta vielä joka väliin, tai vain nauretaan toisen aatteille. Joku ÄO-raja olisi ihan kätevä. Saataisiin idiootit juttuineen pois radiosta, kaikkien kuuntelioiden mielentila ei menisi agreksi heti aamusta, ja saatettaisiin oppiakin jotain uutta niistä muusikoista ja biiseistä mitä kuuntelemme.
Ensinnäkin, millä perusteella ne ihmiset valitaan sinne radioon? Onko kyseessä vain äänen laatu, vai olisiko kyseessä jokin tyhmyys mittari? Ehkä sinne palkataan tarkoituksella sellainen ihminen, joka ei tiedä mitään musiikista! Voisin niin kuvitella, kun haastattelu tilanteessa työnhakijalta kysytään: ''Miksi haluat tulla töihin meidän radiokanavalle?'', ja vastaus on: ''Jotta pääsen puhumaan itsestäni''. Vahvuuksina työnhakijoilla on varmasti sosiaalisuus, itsekkyys, sekä no shame. ''Tietääkö musiikista mitään? Eipä sen väliä!''
Sitähän sen välipälätyksen kuuluisikin olla, keskustelua siitä musiikista mitä on soitettu ja mitä tullaan soittamaan. Asioita bändeistä, laulajista, kiertueista, instrumenteista jne. Niin, että musiikkikanavat olisi oikeasti musiikki keskeisiä. Uutiset on toki ok, mutta se että Anni laitto aamupuuroonsa kanelia, ei ole sellainen info, mikä ketään kiinnostaisi.
Muutenkin, sulla on ollut paska aamu, auto ei ole lähtenyt käyntiin, ja oot muutenkin myöhässä töistä niin mitä kuuletkaan kun avaat radiosi? Riitelyä. Typeriä argumentteja. No point. Ehkä siellä juuri siitä aamupuurosta riidellään, eikä edes sillä tavoin, että asiaa voisi olla mielenkiintoista kuunnella, eei. Annetaan surkeita syitä omalle mielipiteilleen, provosoidaan toinen toistaan ja välillä argumentti on vain ''ei''. Miksi lisätä sitä agre fiilistä aamulla kuuntelemalla sotaa puurosta tai muusta typerästä, ja musiikkiin liittymättömästä asiasta? Ihankun ihmiset ei olisi tarpeeksi agreja jo valmiiksi.
Pelkästään se, että mielipideasioista pitää riidellä julkisesti on ihan oma aiheensa. Kaikkien mielipiteet jakaantuu, se on normaalia. Oli se sitten, Estrella tai Taffel, Nokia tai Samsung, Coca cola tai Pepsi, Mac tai Windows. Saarioinen tai Arla, Fazer tai Marabou, Salmiakka tai Lakritsi, Smarket tai Citymarket, Xbox tai PlayStation, yleisesti ottaen ollaan toisen asian puolella vahvemmin.
Jos osaisi perustella mielipiteensä voisi saada jopa hyviä keskusteluita aikaiseksi, ehkä jopa jaettua tietoa, mitä ei kuuntelijatkaan tienneet, mutta ei.
Tiedäppä sitä, onko kyseessä edes heidän omat jutut, vai annetaanko heille aamusta lista asioita, joista riidellä. ''Riitely tarkoittaa viihdettä, viihde tarkoittaa rahaa''
Jos joku juontajista sattuukin alkaa puhumaan jostain mielenkiintoisesti aiheesta, vetää co-juontajat asian niin pissakakka-huumoriksi että menee hermot entistä enemmän. Puhutaan toisen päälle, keskeytetään ja kerrotaan aamupuurosta vielä joka väliin, tai vain nauretaan toisen aatteille. Joku ÄO-raja olisi ihan kätevä. Saataisiin idiootit juttuineen pois radiosta, kaikkien kuuntelioiden mielentila ei menisi agreksi heti aamusta, ja saatettaisiin oppiakin jotain uutta niistä muusikoista ja biiseistä mitä kuuntelemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole mielummin kahden tähden positintti, kuin kolmen tähden kusipää:)