
Kyseiset ajatusmallit tulevat suoraan vanhemmilta, ja ujutetaan tätä kautta lapsille. Sitten ihmetellään kun nämä lapset vanhempana vieroksuu herkästi "erilaisuutta" ja sukupuoli-identiteetin ilmaisun "poikkeavuutta''.
Esimerkkejä: Asioita missä tyttöjen- ja poikien- jutut jakautuvat vahvasti eriosiin, on värit, leikit, ja vaatteet. On myös muita asioita, mutta etenkin nämä kolme.
''Äiti ei voinut ostaa pojantytölleen paitaa muissa väreissä kuin pinkkinä, sillä hän pukee sen tytön vain pinkkiin ja muuhun tosi tyttömäiseen vaatteeseen.''
''Mun sisko oli opettanu sen 3vuotiaalle pojalle et on "poikien mehut" ja "tyttöjen mehut'' erikseen!''
Itselläkin oli lempiväri punainen lapsena. Aina piti olla punainen nappula peleissä jne. Nykyään se on sininen :)
Ratkaisu: Jos haluaa vaikuttaa lapsensa tulevaisuuden mietteisiin ja aatteisiin, on ne ''opetettava'' jo nuorella iällä. Eli kasvatukseen muutos!

Ei saisi rajoittaa lapsen näkökulmaa, tuomitsemalla leluja, leikkejä, tai vaatteita tyttöjen ja poikien jutuiksi.
Jos tyttäresi lempiväri on tummanvihreä, niin mitä sitten? Tai poikasi toivoo rattaita joululahjaksi, mitä sitten?
Jos olet todella sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus olla juuri sitä, mitä he oikeasti ovat, niin opeta nämä myös lapsillesi, jolloin ehkä saadaan seuraavasta sukupolvesta vähän suvaitsevaisempi.